The less you care, the happier you'll be.

Onko mitenkään yllättävää, että tulen tajuttoman kipeäksi heti, kun mulla alkaa kesäloma? Eipä tietenkään. Nyt yritetään Duactin ja antibioottien voimalla käydä hoitamassa vielä viimeinen tapaaminen pankin kanssa. Ei millään jaksaisi, eikä edes kiinnostaisi, koska vastaus on tällaisessa taloustilanteessa aika selvä. Tulipahan kuitenkin treenailtua ja sieltä sai ihan arvokkaita vinkkejä.

Kaiken kaikkiaan loman ensi askeleet menivät ihan muikeasti. Kotiteollisuus oli jälleen kerran rautaa. Hotellin sänkyyn oli mukava könytä keikan jälkeen ja kylpyammeessa liota day after. Taisin käydä koko vierailun aikana kolme kertaa kylvyssä. Olo oli puhdas!

 Lauantaina oltiin menossa Jarkon serkun luo kahville. Juuri, kun oltiin ottamassa Keravalta taksia, törmättiin synttärisankarin veljeen. Ei facebookista bongattu kahvikutsu ollutkaan ihan silloin kun ajattelin. Oltiin menossa kahvittelemaan päivää etuajassa. Onneksi ei huomattu vasta Tuusulassa asiaa. Tästä päivä jatkuikin Jarkon serkun yllätyssynttäreille Memphisiin, joten suunnattiin taas takaisin pääkaupunkiseudulle.

 Sunnuntaiaamuna kurkku oli turvonnut onnellisesti kiinni ja lääkitsin itseäni ylijääneillä antibiooteilla (äidin takaraivossa kaikuvista neuvoista huolimatta). Ja tässä tilanteessa se todella kannatti. Seuraavan kerran kun heräsin, niin oli olo paljon parempi, vaikka vieläkin hirveä. Samana iltana oli tarkoitus lähteä kohti yhtä Euroopan lempikaupunkiani, Tallinnaa.

   Reissu meni väsyneen usvaisissa tunnelmissa. Hytissä ei oikein saanut nukuttua kuumehoureiden ja metelin takia. Aamupalan jälkeen mieli kuitenkin virkistyi.

   Viimeistään Sinine Salongissa nauttimani hemmotteluhoito virkisti mielen. Intialainen päähieronta oli aivan taivaallista ja nukahdin valehtelematta kolme kertaa sen aikana (vaikka se tehtiin istuma-asennossa). Sen jälkeen tehtiin vielä osittainen selkähieronta joka kesti ihanan kauan. Hierontojen jälkeen oli meikit levinnyt ja tukka takussa. Teekupin kanssa kipitin sitten kosmetologille.

  Siellä kyllä lähtivät viimeisetkin unihiekat silmistä. Se oli semmoinen pikakasvohoito, että oksat pois. Tuntu, että koko naama lähtee siinä läiskimisessä irti. Sitten se kevyt päivämeikki. En tiennyt, että maskeeraus voi olla väkivaltaista touhua. Tulos oli kuitenkin ihan ok ja naamaan puhkeavat finnit kertovat kasvonaamion tehokkuudesta.

   Kampaaja oli vaihteeksi ihan täydellinen. Takkuinen pehko harjattiin ihan sileäksi, ilman hampaiden kiristelyä. Tukka suoristettiin ja se on pysynyt suorana tähän päivään asti. Skumppa, joka tarjoiltiin kampaamon yhteydessä, nousi salamana päähän. Olo oli siis hyvin rentoutunut ja euforinen, vaikka kosmetologikäynti jätti traumat.

  Hoitojen jälkeen mentiin syömään netistä bongaamaani Argentiinalaiseen ravintolaan. Sisäfilee oli parasta, mitä olen ikinä syönyt. Tosin en tiedä, kuinka uskottava olen arvioijana. 7 vuoden kasvissyönnin jälkeen sekasyöntiä on harjoitettu vasta 2 vuotta. Silti se oli aivan taivaallista. Kokki tuli itse tervehtimään ja toivottamaan meille hyvät ruokahalut. Talonviini sopi pihvin kanssa täydellisesti ja sitä pystyi juomaan ilman turhia irvistelyjä. Mikä on kummallista? Yleensä kaikki talonviinit ovat tiskivedellä jatkettua halvinta viiniä, mitä Alkosta löytyy. Ainakin Suomessa. Olin ihan ruokaorgasmeissa, kun sieltä lähdettiin. Suosittelen kaikille lämpimästi. Ravintola ei sijaitse ihan keskustassa, mutta sinne jaksaa kyllä helposti kävellä ja vaiva on sen arvoista.

Tämä viikko meneekin englannin ainetta kirjoitellessa ja uskonnon itsenäisen kurssin loppurutistuksissa. Sitten voikin hengähtää ja aloittaa kirjoituksiin lukemisen. Onneksi on enää tämä lukukausi tätä työ-koulurumbaa. Ensi vuonna toivottavasti päiväopiskelut kutsuu. Jaksaa.