It's never too late to be what you might have been.

Huh. Onpas kesä taas vierähtänyt silmissä. Nyt pihalla sataa vettä kaatamalla ja sisällä vetää niin paljon, että villasukkien kaivaminen talvivaatteiden joukosta tuntuu päivä päivältä houkuttelevammalta. Se ei kyllä haittaa, koska syksy on omalla tavallaan lempivuodenaikani. Herään silloin kesähorroksesta ja rupean taas hääräilemään kesällä kesken jääneiden projektien parissa (käsityöt, leikekirja, uudet reseptit, valokuvaprojekti jne.) Olen syksyllä selvästi luovimmillani. Odotan innolla.

Löydettiin Jarkon kanssa meidän unelmien asunto. Se on ihana. Valmiiksi remontoitu todella nätiksi, vaikka tapeteista en tykkääkään. Saisin oman vaatehuoneen, sekä työhuoneen. Pepillä olisi mun työhuoneessa ns. oma huone. Ja enää ei maksettaisi vuokraa, vaan maksettaisiin omaa asuntoa, mikä kuulostaa muutenkin tosi järkevältä. Tuntuu ainakin aluksi melko haikealta jättää pääkaupunkiseutu taaksepäin. Oikeasti täällä ei pidättele mikään muu kuin se ajatus. Tosin mikään ei ole vielä varmaa. Lähipäivinä pitäisi tulla päätöksiä ja sitten meidän pitäisi tehdä päätöksiä. Katsotaan miten käy.

Itsenäiset kouluhommat on jo kasassa ja torstaina alkaisi varsinainen lukukausi. Syksyllä pitäisi kirjoittaa töiden ohella. Mua ei jostain syystä stressaa. Viime hetken paniikkia odotellessa.

Tällä viikolla mulla alkaa kesäloma. Perjantaina superrentoutuminen alkaa pankissa juoksemisella, kulmien nyppimisellä ja sitten vasta pääsee hotellille kuuntelemaan Kotiteollisuutta. Päätettiin kanssa yöpyä siellä, ettei tarvis kännissä könytä taksiin ja tehdä aamulla itse eväitä. Valitsen mieluummin ihanan pehmeät ja puhtaat lakanat, joita ei tarvitse itse vaihtaa + aamupalan, jota ei tarvitse itse valmistaa.

Sunnuntaina nokka osoittaa kohti rapakon vastarantaa. Käyn siellä maanantaina 3 tuntia hoidoissa, ja poistun (toivottavasti) rentoutuneen hehkeänä. Sen jälkeen on tärskyt Jarkon kanssa pihvi-illallisen merkeissä. Lomaa odotellessa (enää kaksi kokonaista työpäivää!). Loman jälkeen voikin jo suunnitella mahdollista muuttoa ja seuraavan vuoden Thaimaan reissua. Liput on jo ostettu, enää tarvitaan reittisuunnitelma. 

Tässä vielä muutamia kesäisiä kuvia. 

Suosittelen itsetehtyjä hamppareita!
Sekä liharullia, feta-pekoni-parsapiirakkaa
ja seesamikastiketta. <3

Juhannus, Heureka, Dark Side ja Suomenlinna.

+

Pepin yllärisyndet ja mun synttärikahvit.

Vielä loppuun: 

Tarkoituksena ei ollut tehdä mitään negatiivista ruikutuspostausta, mutta tapahtui niin kummallinen juttu bussissa. Puhuin äidin kanssa puhelimessa ihan jotain yleisiä mitä-kuuluu-juttuja ja sitten yks nainen rupesi vastakkaisella käytävällä räyhäämään, että tiedänkö puhelimessa puhumisen olevan epäkohteliasta. Vastasin siihen, että puhelimessa puhuminen on ihan sama asia kuin vierustoverin kanssa keskustelu ja hän oli sitä mieltä, että ei bussissa saa keskustella. Sanoin, että puhelimessa puhuminen julkisilla paikoilla on ihan laillista ja tämä rouva huusi, että sitten murhakin on laillista. Siinä se rääky sitten vähän aikaa ja jatkoin ihan vittullaiksenikin sitä puhelua (Huom. En puhunut kovaan ääneen tai mitään sopimatonta). Hän sitten rauhoittui, mutta muisti minua vielä räkäisemällä päin näköä lähtiessään omalla pysäkillään pois. Tilanne oli kauheudessaan niin koominen, etten edes osannut suuttua. Kanssamatkustajien puolustaminen oli tosi sympaattista ja epäsuomalaista. Yleensä kaikki aina katsovat sivusta, kun joku viaton saa turpiinsa. Nyt oli kerrankin toisin. Kiitokset heille.Suomessa on kyllä jokin ihan viturallaan, jos aggressiot purkautuvat tolla tavalla tuntemattomiin ihmisiin. Eikä ole ekat raivarit bussissa (tosin ensimmäiset mulle). Etuoikeutettu olo.